• EtusivuKeskustelutLappeenranta Millaisena ihmisenä pidit kouluttaja asi?

Millaisena ihmisenä pidit kouluttajaasi?
16. huhtikuuta 2010 21:15  jukka erinko

Alanderin muistan hyvin koska hän oli silloisen tyttöystäväni tyttöystävän poikaystävä(menikö vaikeaksi).
Lomat pyöri hyvin ja loppusodassa vetäydyimme syvälle metsään ja olimme tavoittamattomissa 3 vrk:ta. Kuri oli kova mutta reilu kaikkia kohtaan. Evl Hänninen oli siihen aikaan pataljoonan komentaja ja Tosi mies kaikin puolin. Suru tuli puseroon kun kuulin Lappeenrannan Varuskunnan lopetuksestas, mutta onneksi meillä on Tiurat, Vanhaset ym, ym jotta ymmärrämme kuinka hyvin oli asiat vuonna-76....

Millaisena ihmisenä pidit kouluttajaasi?
21. elokuuta 2009 22:17  Esko Kananen

Minä olin palveluksessa 76 kesästä eskadroona I, siirryin sitten eskadroona III keskusmieheksi.
Alanderin muistan tiukkana kouluttajana, tosin nykyään hän sen hetkisillä toiminnallaan tuskin olisi ollut montaa tuntia töissä. Minun kouluttajani oli luutnantti Koljonen, asiallinen kaveri. Niin kapteeni Eronen oli hemmetin tiukka, mutta lomat lohkesi hyvin, jos jaksoi olla särmäkäs. Niin miten sitten tämä vuosi 76 kesä ensimmäinen eskadroona ja sitten 3 eskadroona kapteeni Tuomaisen alaisena viestieskadroonassa on liittynyt jotenkin sinun virkaasi. Olin itse varsinaisesti varuskunnan keskuksen touhuissa mukana. Aika aikaansa kutakin, mutta silloin ei ollut armeija ura kovin suosittu. Olisin varmaan jo eläkkeellä, mutta se on jossittelua, koska sitä polkua ei ole tullut käytyä. Tosin kertausharjoituksissa jonkun verta.

Millaisena ihmisenä pidit kouluttajaasi?
20. elokuuta 2009 23:07  Juha Hulkko

1981 tuli palloiltua tr kuljettajana.
Ainakin siinä kuljetuksen vieressä muistaakseni tais olla korohoro niin siellä tais olla aika epäsosialinen kouluttaja nimeä en enää muista mutta kaverilla tais olla sukujuurien perintöä ettei ihme.
81 tais olla kuljetuksen päällikkönä Kapteeni Ohraaho jos muistan nimen oikein .Paria kaveria olen tavannu armejan jälkeen mutta siitäkin on aikaa ainakn 10 v.
Itsellä ei ole kovin pahoja muistoja eikä traumoja jäänyt noilta ajoilta.

18. elokuuta 2009 12:41  Admin

Olin itse aikoinani -72/73 varusmiehenä UudRakP:ssa ja inhosin silloista yksikköni päällikköä Arto Erosta(taidettiin keskenämme kutsua häntä "k'''äeroseksi"). Pahaääninen ja ruma mies. Myös oman ryhmäni ryhmänjohtaja oli tyyppi, jota olisin ollut valmis vetämään vaikka nokkaan jos olisi tilaisuus tullut.
No kävin kuitenkin itsekin Kadettikoulun ja palasin kouluttajaksi UudRakP:aan v76 1.Esk:aan. Olisi mukava tietää mitä te varusmiehet , jotka palvelitte kyseisessä varuskunnassa vuosina 1976-1985(oli aika jona itse siellä palvelin eri tehtävissä joukkueenjohtajana, yksikön päällikkönä ja mm kuljetuseskadroonan päällikkönä ja ajo-opettajana)ajattelitte minusta tai muista sen ajan kouluttajista. Muistan itse ainakin vääpeli A Alanderin, joka oli melko kovaotteinen joskus koulutustilanteissa (Huom!joutui myöhemmin eroamaan/vapautettiin virastaan). Olinhan toki itsekin pstj:een johtajana ollessani melko kovan kurin kannalla, mutta tuskin kuitenkaan epäreilu. Kyseinen joukkue oli Kuljetusyksikön yhteydessä ja siellä lähes kaikki Saipan pelaajapojat, joilla ei kunto pettänyt raskasta sinkoa kiskoessa . Tosin kerran jouduin vetämään niin kovan harjoituksen Laukkaradalla, että kaveri, joka aiheutti joukkueessa ongelmia, purskahti väsymyksestä itkuun. Lopetin harjoituksen siihen ja keskustelin sivummalla ko. pojan kanssa ja sovittiin miten hommat hoidetaan ettei tarvitse kaikkia rangaista ja loppuaika kyseisen kaverin palveluksesta sujuikin ilman ongelmia ja hän kotiutui oman ikäluokkansa mukana!
On se harmillista ettei "omia" varusmiehiään yleensä tapaa kotiuttamisen jälkeen. Olisi myös meille kouluttajille(kapiaisille) kehittävää saada rehellistä palautetta omasta otteestaan koulutettaviin. Itselläni on monta liikuttavaa ja hauskaa muistoa useasta nuorukaisesta, jotka palvelivat alaisuudessani ollessani Lappeenrannan varuskunnassa töissä.
No nämä ajat ovat nostalgiaa, koska olen ollut eläkkeellä jo vuodesta 2004 alkaen(majuri evp), palveltuani lähes 30vuotta isänmaata.
En hae tällä avauksella synninpäästöä tekemisistäni, vaan sitä kuvaa mikä minusta muodostui olemukseni ja tekemisteni kautta.
Toivottavasti tämä avaisi keskustelua kouluttajista ja niistä traumoista, joita teille on jäänyt omasta varusmiesajastanne. Palautekysely kotiuttamisen yhteydessä voisi olla hyvä tapa jättää ikävät muistot taakseen ja suunnata katse tulevaisuuteen, samalla se olisi kouluttajille viesti katsoa peiliin ja miettiä omaa tekemistään ja ammattitaitoaan alaisten käsittelyssä.
Minun mielestäni varusmiespalveluksen suorittamisen tulisi valmentaa nuorta kohtaamaan ja selviämään eteen tulevista haasteista ja vaikeuksista antamalla itseluottamusta omaan tekemiseen sekä ratkaisumalleja konfliktien selvittämiseen, koska nykyinen maailma on raadollinen ja kova, joka vaatii yksilöltä yhä enemmän.