• EtusivuKeskustelutRajavartiostot P-KR Pohjois-Ka rjalan rajavartio sto

P-KR Pohjois-Karjalan rajavartiosto
19. huhtikuuta 2010 10:53  Tuomo Juurinen

Jo vain ! Nyt muistan komppaniamme seinähullun päällikön nimen alokasajan alkuviikkoina: kapteeni Heino ! (saapumiserä 1/1966 Onttolassa PK-R:ssa).
Hänet onnexi siirrettiin aika pian pois - ilmeisesti johonkin "lataamoon"?!
Aivan päinvastainen mies ja päällikkö ja todellinen SISSI oli komppaniamme päällikkö nuori luutnantti Veikko Numminen palvelusaikani loppuajan kokelasaikana. Vaativa ja tosi kovakuntonen mies, mutta myös reilu !
Myöhemmin tapasin hänet sattumalta 1970-luvun alkupuolella, kun hän palveli Rajavartiostojen esikunnassa Pääesikunnassa ja itse asuin aivan nurkilla Kaartinkujalla ollessani hommissa Helsingin Varuskuntasoittokunnassa 1971-74.

P-KR Pohjois-Karjalan rajavartiosto
21. maaliskuuta 2010 13:19  Tuomo Juurinen

Halloota !
Eix synny mittään kunnon viestittelyä/keskustelua hienoista, mutta myös rankoista rajavartiostojen varusmieskoulutuspaikoista/sissikomppanioista ?
Nykyäänhän taitaa olla niin, että niihin on hakuduttava vapaaehtoisena, eikä normaalieissa kutsunnoissa ei "sattumanvaraisesti" määrätä palvelukseen ko. joukko-osastoin ? Olenko oikeassa/väärässä ?

31. tammikuuta 2010 3:59  Admin

Vieläköhän löytyisi SISSEJÄ 15.2.1966 saapumiserästä Onttolaan ?
Palvelukseen astuessa oli tosi kova pakkanen jotain reilu -20 C ja jouduttiin KÄVELEMÄÄN rautatiasemalta Onttolan varuskuntaan - useempi kilometri - Ylämyllyn alokkaat saivat autokyydin ! - Meille Onttolan tuleville alokkaille vain sanottiin, etteivät SISSIT ajele autolla, vaan kulkevat omilla jaloillaan. Siinä oli esimakua tulevaan palvelukseen...
Ja joka viikon perjantaina alokasaikana oli hiihtokilpailu ! - Kun sitten alettiin saamaan ilta- ja viikoloppulomia, kriteerinä oli nimenomaan pärjääminen em. hiihtokilpailuissa... muistaakseni 20 parasta sai lomaa...Itse pääsin ensimmäiselle kotilomalle pääsiäisenä ! Eli lomia sai todella nihkeästi ! - Sissikomppanian (siihen aikaan jääkärikomppania) vahvuus oli 80 miestä...siis 40 miestä pienempi kuin nornmaali maavoimien jalkaväkikomppania !
Komppaniamme päällikkö pari-kolme ensimmäistä kuukautta oli tays seinähullu kapteeni - en muista ennää nimee - joka juoksutti kovassa pakkasessa ja paksussa lumessa koko komppaniaa harva se päivä. Onneks mies heivattiin sieltä pois...oli ihan hermoheikko tyyppi...Sit oli joku "härnätty" (värvätty) kouluttaja toimistossa - ihan kaheli pyrkyri ja karjuja...ihan kusipää. - Meillä oli alokasajasta alkaen palvelusaseena lähes loppuunkäytetyt venäläiset Kalashnikov-rynnäkkökiväärit. Aseotteet kyllä opeteltiin myös pystykorvakivääreillä ja ammuttiin tulosammunnat, sillä palvelusrynkyillä se ei ois onnistunut, sillä niillä ei saanut ampua "kovia" lainkaan! Puolustusvoimilla oli siihen aikaan vielä palveluaseina pystykorvakiväärit ja konepistoolit. En kyllä muista yhtään perusteita, miks jouduin/pääsin Rajakouluun...en ollut edes mikään hääppönen ampuja 2. luokka ;-D - No kunto oli kohtalainen, kun olin tehnyt ruumiillista työtä viimoset 1½ vuotta ennen armeijaan menoa...Ilman sitä oisin ollu tosi kusessa..Lisäks kyllä osasin hiihtää ihan hyvin kun olin harrastanut sitä koko nuoruuteeni kouluaikana - onnex! - Eli sit mentiin kesäkurssille Rajakouluun RAuK-kurssille 93 Immolaan ja erinäisten "koukeroiden" jälkeen myös RUK:n kurssille 122! Meitä sit palas upseerikokelaina RUK:sta Onttolaan Lihavaisen Jaakko, Hämäläisen Jorma, Viskarin Ossi ja meikäläinen ainoana keskikoulupohjalta..Ossikin oli joku valt.kandi, mut täys toope armeijan hommissa...ei osannut edes aseotteita kokelaanakaan ;-D - Kokelasaika ei sit ollukaan mikään lokonen aika, sillä jouduttin heti joukkueenjohtajiksi ja täyspäiväsiksi kouluttajiksi...No 10 vrk.n yhdistetylle RAuK:n ja RUK.n kurssilomalle päästiin 22.12.1966 ja palailtiin takaste 2.1.2007...ja kuinka ollakaan suoraan lumipyryissä myöhässä olevalta lomajunalta unenpöpperössä loppusotaan komppanian varapäälliköksi - Jaska päälliköksi määrättynä - kun komppania jo odotti täysvarusteissa ulkona...lievästi sanottuna v...utti !! No edes matkalla Ilomantsin suuntaan taistelemaan ei ehditty nukkumaan, kun oli Jaskan kanssa tutkittava saatuja peitepiirroksia kartoista...varapäällikkönä olin vastuussa suunnistuksesta...Itse loppusodassakin toimittiin vastoin ohjeita - Otin vastuun täysin itselleni koko touhusta ja hiihdimme nelisen tuntia kirkkaassa kuutamossa ja aikamoisessa pakkasessa avointa rautatietä pitkin ja ehdimme ajoissa yllätyshyökkäykseen ja tuhoamaan vihollisen sivustasta...jos olisimme lähteneet hiihtämään korpeen paksuun umpihankeen emme olisi ikinä ehtinee ajoissa puolustavuien joukkojen avuksi..Saimme "synninpäästön" koska liikettämme ei havaittu sen vuoksi, että hyökkäävä vihollinen ei lähettänyt tiedustelupartioita kovassa pakkasessa ja hyvässä uskossa ko rautatien suuntaan uskoen, ettemme kirkkaassa kuutamossa uskalla lähteä moista liikettä tekemään...;-D - No homma onnistui täydellisesti ! Silloinen iäkäs komentajamme ent. LPR:n komentaja evl. Kärkkäinen ITSE keitti meille vastuullisille johtajille kahvit ja haetti lähetillään syötävää meille paikallisesta K-kaupasta !
Kyllä tuntu hyvältä...kaiken sen oääätteks! Ja olinpa vielä Onttolan PU:nakin toiseks viimosen vuorokauden INT:ssä...sillonkin sattu kaikenlaista omituista, joka kuitenkin tuli hoidettua kunnialla ja kiitoksin! Viimosena iltana lähdettiin sit Joensuuhun vielä ryyppäämään ja Jaska eksy miedän joukosta Joensuunyöhön...No aamuyöstä Jaska sit ilimaantu mattelinsa, lakkinsa, vyönsä ja hanskansa hukanneena täydessä kännissä ja housuunsa paskantaneena kämpille...No meillä oli aika homma ettiä Jaskalle kamppeet aamun ylennystilaisuuteen upseerikerholle...Jaska palkittiin parhaana, mut Jaska tuskin muistaa siitä mitään, sillä niin kännissä hän oli vielä sillonkin...ja haisi viinalle ja paskalle...!! Ite sain toisex parhaat paperit meistä neljästä kokelaasta...ainoona keskikoulun käyneenä !!
Todella reilu ja asillainen komppanian vääpelimme ylivääp Parkkonen availi ylennyksemme jälkeen meille kohteliaasti ovet ulos ja komppaniaan, koska kunnioitti meitä upseereina aliupseerina...En usko, että missään muualla kantahenkilökunta ois tollasta tehnyt varusmiesupseereille...
INT'n jälkeen olen tavannut näistä kavereista ainoastaan Hämäläisen Jorman pari kertaa joskus 70-luvulla..pariin otteesen. On pitänyt käydä Onttolassa pariinkin otteeseen, mut aina on jäänyt...Aattelin, et josko vielä ens kesänä kävisin, jos päästävät nostomiestä enää sinne...;-D.